Tässä ja nyt. Enemmän minua. Kuin olisin löytämässä kodin itsestäni.
Rumasti arvosteleva itsekritiikin ääni on pehmentynyt. Tilalle on tullut jotain uutta. Tarkastelen itseäni lämpimän hyväksyvästi ja aina useammin huvittuneena.
Enää ei osteta sitku-mekkoja.
Minä en vain kelpaa ja riitä, vaan syvästi tiedän ja tunnen, että minullaon paikkani. Minä kuulun. Minulla on paljon annettavaa elämälle. Ja elämällä minulle.
Otan avosylin ja kiitollisena kaikki sen lahjat vastaan ja herkistyn havaitsemaan niiden valtaisan määrän.
Sari, 58
